Uusien farkkujen ostaminen on tuskaa. Mutta entäs se, kun oikeaoppisesti ostaa ne vähän tiukemmat farkut, kiskoo ne kotona jalkaansa (hintalappujen irroittamisen jälkeen, tietenkin), tarttuu operaation aikana kiinni farkkujen vyölenkeistä ja sitten kuului *kruts*? Kappas, kangas repes. Hyvää laatua, jeejee.
Farkut 99 % puuvillaa, 1% elastania. Valmistettu Turkissa. Hinta 79,90. Olisi varmaan pitänyt tajuta jättää ostamatta. Suunnata Vilan sijaan johonkin oikeeseen farkkukauppaan. (To do-listalle siis!)
Mutta mitäs me pienistä. Kyllähän farkkujen rikkoutuminen jo heti ensimetreillä harmitti, mutta käytin farkkuja silti ihan tyytyväisenä (eipä mulla pahemmin muita tällä hetkellä olekaan). Tiensä päähän farkut tulivat kuitenkin totaalisesti pari viikkoa sitten, kun Stepan keikan jälkeen huomasin mukavan rei'än myös haaroissa!
Että niin sitä on vaan tyytyväisenä kaupungilla heiluttu, housut haaroistaan ratkenneena. Ties mitä olen vilautellut ja kelle ja kuinka kauan! No okei, ehkä vähän liioittelen, mutta tää on niin tätä! Mihin voin valittaa? Selvennyksenä nimittäin sanottakoot, että käytän pääasiassa hameita, eivätkä farkut ole edes olleet päivittäisessä käytössä. Ah, niin ja se tärkein taisi jäädä sanomatta; ostin farkut viime syksynä. Siis farkut, jotka kestivät alle vuoden. Olen sanaton. Ei enää Vilan farkkuja mulle, kiitos. Olen nyt vahingosta viisastunut. En hyväksy enää yhtäkään prosenttia elastaania mun farkkuihin! (Tunnustan, että en katsonut materiaalilappua...)
Sen lisäksi, että vaatteiden laatu on asia, joka on erittäin lähellä sydäntäni, bloggaan tästä myös siksi, että Uusi Musta kirjoitti tänään Kirsi Niinimäen väitöskirjasta, joka käsittelee vaatteiden laatua, suunnittelua ja kuluttamista. Go, Kirsi! Ei kyllä tarvitse olla yhtään minkään alan tutkija, jotta voi väittää, että nykyään vaatteiden laatu on suoraan sanottuna paskaa (eettisistä ongelmista nyt puhumattakaan). Tutkimusta, teknologian kehittämistä ja erityisesti tiedottamista asian tiimoilta todellakin tarvitaan!
Halpisvaatteiden boikotointikaan ei kuulemma ole ratkaisu, mutta ainakin se ratkaisee jäteongelman. (linkki uutiseen, josta minun on pitänyt blogata jo moneen kertaan, suosittelen katsomaan!) Kirsi Niinimäki ehdottaa kuluttujan ostopäätösten helpottamiseksi vaatteiden laatutakuuta ja jotkin urheiluvaatemerkit antavatkin jo nyt vaatteillensa 1-2 vuoden takuun. Mielestäni vaatteen tulisi kestää normaalikäytössä oikein hoidettuna yli vuoden ihan ilman mitään takuitakaan. Tai niin ainakin oletin ostamieni farkkujen kestävän. (Pitäis varmaan laittaa Vilalle jonkinnäköistä palautetta. Tätä kuluttajan vaikuttamista ei vain ole tehty kovin helpoksi..)
Itse ehdotan ratkaisuksi oman tyylin kehittämistä. Tyyli ei ole yhtä kuin muoti tai uudet vaatteet. Tyyli on jotain, joka kumpuaa ihmisestä sisältä päin. Se ei katso ikää eikä kokoa, vaan se on asenne, jolla saadaan rätti kuin rätti näyttämään hyvältä. Tyylin kehittämiseen tarvitaan vain hitusen itsetuntemusta, riskinottokykyä, silmien auki pitämistä ja luovuutta. Myös hyvin istuvilla ja laadukkailla perusvaatteilla pääsee jo aika pitkälle. Haalimalla kaappinsa vain sellaisia vaatteita, joita todella rakastaa ja joista tulee hyvä fiilis, voi olla varma, että on aina tyylikäs. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, tyylikäs vaatekaappi ei tarvitse täydennystä joka viikko ja se jo omalta osaltaan pienentää vaatteisiin liittyvää jäteongelmaa.
Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maapalloa, mutta uskon, että rakastamalla enemmän, satsaamalla laatuun, aitoihin ja itselleen tärkeisiin asioihin, päästään jo pitkälle! Siitä Operaatio Hattarassa on kyse. Meitsi jatkaa siis tätä yhden naisen taistoa nukkariepuja vastaan!
Loppuun tietenkin musiikkia, ei kuitenkaan Dingoa, vaikka otsikko niin antaisi ymmärtää, vaan eräältä upealta naiselta ja kaiffareilta. Beth Ditto on nainen, joka todellakin vetää omalla tyylillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti