Rakasta enemmän

Edellisessä postauksessa avauduinkin ahdistuksesta, jota poden vaatteiden takia, mutta olen keksinyt asiaan ratkaisun.

Vaikka olen aina lähinnä vihannut muotiblogeja ja sitä "katsokaa, mitä olen tänään ostanut"-meininkiä (kyllä terveysintoilijatkin osaavat varustelukilpailun siitä, kenellä on luomuimmat, puhtaimmat, kalleimmat ja superimmat ruokaostokset..) niin meitsi lähtee nyt siihen hommaan mukaan! Ja ihan just niin nolon näkösenä kameran edessä seisoen, kuin kaikki muutkin. Tätäkin olen miettinyt paljon.. miksi minulla on ihan hirmuinen tarve kritisoida aina kaikkea ja kaikkia, kun se kameran edessä seisominenkin on kuulkaas yllättävän vaikeaa! Olen ihan totaalisella epämukavuusalueella ja hätää kärsimässä. Eli tämä on ihan mielenkiintoinen projekti itsensä kehittämisenkin kannalta. En ole antanut itsestäni otettavan kuvia oikeastaan neljään-viiteen vuoteen. Missioni on saada tyylini takaisin ja alkaa juuri niin ihanan turhamaiseksi, kuin olin ennenkin.

Koska oikeasti tyylikkäästi pukeutuminen on kaikkea muuta kuin turhamaista. Mutta siitä kirjoitan lisää joskus myöhemmin.

Tahdon, että käyttämistäni vaatteista tulee oikeasti hyvä fiilis. Uskon, että salaisuus tyylikkääseen pukeutumiseen on rakkaus. Tahdon tietää ja tuntea jokaisen vaatteeni, kuin kokki tuntee raaka-aineensa, joita keskenään sekoittamalla hän saa aikaan täydellisen aterian. Tahdon muistaa jokaisesta vaatteestani jotain. Ostohetken, valmistusmaan tai tilanteen, jossa olen ollut onnellinen juuri se vaate päällä. Tai ihan vaan sen, miten kyseinen vaate sopii lähes minkä kanssa vaan ja pelastaa kaikki mäenkeksimitäänpäällepuettavaa-kriisit. Tahdon selkeän vaatekaapin, josta näen edes melkein ensisilmäyksellä koko sisällön. (Tällä hetkellä tilanne on ihan kaikkea muuta) Oikeastaan unelmani olisi, että omistaisin niin vähän vaatteita, että saisin niitä roikkumaan siististi henkareissa. Viimeksi tänä aamuna kaivoin kaapistani paidan, jonka nähdessäni ihmettelin ääneen "mikäs helvetti tämä on?".

En tahdo kaappiini enää yhtäkään vaatetta, jota en rakastaisi täysillä tai joka ei olisi kaikin puolin luotettava. Tämä tarkoittaa sitä, että saadakseni sellaisia vaatteita, joudun nyt ensin vähän shoppailemaan, mutta se tarkoittaa samaan aikaan myös sitä, että vaatteita on oltava kaapissa vain juuri sen verran, että sitä rakkautta riittää myös kaikille. Jostain on siis myös osattava luopua.

Rakkaus tarkoittaa hoivaa ja huolenpitoa. Jos rakastaa, muistaa toista useammin, kuin kerran vuodessa. Rakkaus tarkoittaa sitä, että korjattavissa olevat virheet korjataan tai sitten opitaan hyväksymään ja rakastetaan puutteista ja vioista huolimatta. Mutta jos yhteiselo ei suju ja tilanne aiheuttaa vain päänvaivaa, on aika päästää irti. Rakkaus on kuitenkin siitä hassu juttu, että sitä ei aina pysty järjellä perustelemaan. Joskus toinen on vaan niin ihana, ettei voi kuin hymyillä tyhmä ilme naamallaan. Rakkaus saa tuntemaan kauniiksi ja itsevarmaksi. Ennen kaikkea tärkeintä on se, että toiseen pystyy luottamaan.

Minä tahdon rakastaa ja arvostaa jokaista vaatettani niin paljon, että koen ne täällä esittelemisen arvoiseksi. Ehkä joskus saan selkeyttä kaappeihinikin, laitetaan sitten ennen-jälkeen kuvia tulemaan ;)