Mustaa ja valkoista

Maanantaina lähdin aamulenkille rantaan. Merilevä haisi ja lokit kirkuivat. Maa oli märkä ja siitä heijastuva auringonpaiste suorastaan sokaisi. Mietin mielessäni, että prkl, kai se on nyt luovuttava tästä synkistelystä. Kesän tulo tuntuu vääjämättömältä.

Päivän photoshootien tuloksena ei ollut lähes yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa :D

Tuleva kesä mielessäni puin päälleni tämän jokusen aika sitten kirpparilta löytämäni vaalean puuvillapaidan. Paita on kokoa 42, eli liian iso. Se on ohut, mutta vähän tönkkö, eikä laskeudu ihan hirveän nätisti. Siksi suunnittelen ehkä sen kaventamista tai jonkinnäköisten laskosten lisäämistä.. Mutta tällaisena jätti-isonakin nään jo sieluni silmin, kuinka mainiosti se passaa yhteen risojen farkkusortsien ja paidan alta läpikuultavien kirkkaanväristen bikinien kanssa. (Siis, paita on läpikuultava, ei bikinit. Ilmaisinko itseni äskön jotenkin epäselvästi?) Oh, kesää odotellessa!

Sitä ennen, peittääkseni paidan jättimäisyyttä, puin sen kaikkien aikojen luottovaateni kanssa. Musta neuletakki on sellainen vaatekappale, joka minulta on löytynyt kaapista jo viidenneltä luokalta lähtien, monissa eri malleissa ja materiaaleissa. Neuletakit kaikissa muissakin väreissä luovat vaatekaappini ehdottoman kivijalan, mutta musta on sellainen, jota ilman en voisi elää. Tämän kyseinen yksilö on palvellut minua moitteettomasti jo läpi lukioaikojen ja niidenkin jälkeen. Mitä nyt niskan resori hajoilee, mutta sekin olisi korjattavissa, jos vaan jaksaisin... Ja se on kuulkaas H&M:ltä ja sen ihanuuden ja pehmoisuuden salaisuus on viskoosi (80% viskoosia, 18% polyamidia ja 2% elastaania). Uusin tulokas tällä neuletakkirintamalla on niin ikään H&M:n miestenosastolta ostettu merinovillatakki (mutta sen laadusta en ole vielä mennyt takeeseen).

Parasta neuleessa on pehmeyden lisäksi sen pitkät hihat.

Ensimmäinen muistamani musta neuletakki ostettiin siis aikoinaan ollessani viidennellä luokalla jotain tanssiryhmäni kevät- tai joulunäytöstä varten. Jepjep, olen harrastanut discojazzia ja jazzia parisen vuotta elämästäni. Kun piti opetella tekemään piruetteja, lopetin. Minulle ei ole pahemmin suotu minkäännäköistä musiikkikorvaa, enkä osaa edes taputtaa tahdissa. Kropanhallinta on vähän mitä on ja venyvyys ja notkeus ovat asioita, joita on - jos mahdollista - suotu vielä vähemmän kuin musikaalista lahjakkuutta. Lisätäänkö listaan vielä se, että olin pullukka pentu ja minut laitettiin tanssiryhmäni näytöksissä aina takariviin? Sniif. Voi näitä lapsuuden traumoja! No mutta anyway, muistan neuletakin paremmin kuin hyvin. Se oli matskultaan varmaan kokonaan jotain polyamidia tai jotain muuta inhottavaa tekokuitua. Vihasin sitä. Salakavalasti paita kuitenkin ajautui päälleni yhä useammin ja useammin ja sen innoittamana taisin hankkia toisenkin mustan neuletakin. Mustaa ja valkoista tai mustaa ja vähän jotain väriä (niinku vaik pinkkiä!) ja tyyli oli syntynyt. Kyllä, jo ala-asteella olin hyvin tarkka ja tietoinen vaatteistani ja tyylistäni. "Musta sopii kaiken kanssa" ja "musta on aina tyylikäs" ovat lauseita, joita olen suoltanut suustani jo hyvin nuorella iällä.

Tänään kaulaan päätyi valkoisen paidan kaula-aukon muotoja täydellisesti mukaileva iso lettikoru ja det var det! Mustaa ja valkoista, just the way I've always liked it.

Kesäintoilustani huolimatta, tänään ei paistanut aurinko ja melkein petyin. Kunnes aloitin aamuni tällä

Tämän tahtiin minäkin osaan heilua ja nyökytellä päätäni. Jeaaah.