Karvanlähtöaika

Havahduin tänä aamuna siihen tosiasiaan, että minun on pakko päästä kampaajalle ennen Oslonreissua. Soitin kriisipuhelun luottokampaajalleni ja sain kuin sainkin ajan ensi tiistaille. (Tällei coolisti ja puolhuolimattomasti siis ilmoitan, että meitsi pääsee ens keskiviikkona Norjaan, jeeeee. Ihan huippua!) Vaikka kovasti tahtoisin kasvattaa hiuksiani pidemmiksi, ovat latvat nyt niin huonossa kunnossa, että voi olla, että jopa 10cm lähtee veke, iiks. Näin muuten unta, että olin seksikäs brunette :D Saas nähdä...

Harkitsen vakavasti parturiajan varaamista myös Nessulle. Jos ei olisi väärin ajella pitkäkarvaista chihuahuaa kaljuksi, tekisin sen samantien. Tämä karvanlähtö on nimittäin tänä vuonna jotain, jota voi kutsua jo eeppiseksi.

Karvoja siellä, karvoja täällä. Karvoja kaikkialla, minne Nestori vain meneekin. Erityisesti poikaystävä riehuu imuri kourassa harva se päivä, mutta jo päivän imuroinnin jälkeen näyttää siltä, kuin kämppä ei olisi imuria nähnytkään. Ah, kevät! Tuo koiranomistajan lempivuodenaika, jonka saapumista ei voi olla huomaamatta.

Jos tämä kevät on minun mielestäni, noh, suoraansanottuna välillä ihan perseestä, luulen, että Nessu vihaa tätä vuodenaikaa vielä enemmän kuin minä.

Nessu osaa jo aavistaa mitä tuleman pitää...

Suurilla silmillään Nessu yrittää vielä anella armoa, mutta ei...

Mutta Nestorin kosto on kuitenkin suloinen... Jos lattialle on vahingossakaan tippunut vaatteita, jäbä on ihan satavarmasti tehnyt kasasta itselleen pedin.