Takki auki

Homman nimihän on nyt se, että tämä postauksen vääntäminen yli viikon tauon jälkeen tuntuu ihan mahdottoman vaikealta! Kovalevy täyttyy kuvista, joista en enää tiedä, mitä niistä pitäisi julkaista tai mitä ylipäätänsä sanoisin. Piti kai tässä jotain kevättä fiilistellä, mutta johan tuolla on kohta kunnon lehdet puissa ja pensaissa, ötököitä pörräilee ilmassa, allergiaoireita pukkaa ja jotain hellettäkin varmaan kohta luvataan. Vielä en ole valmis kesään! Tähän vuodenaikaan viimeistään olisi kai asiallista innostua kirkkaista väreistä ja pastellisävyistä, mutta täällä meitsi vaan vaeltaa edelleen perusväreissä mustassa, valkoisessa, harmaassa, ruskeassa sekä tummansinisessä että punaisen eri sävyissä. Tässäpä teille pari sumeeta tyylinäytettä tästä parin viikon sisältä.

Viime sunnuntailta. Tästä asusta olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt tyydyn kertomaan, että tuo H&M:n ikivanha printtipaita on ollut huhtikuun lemppari ja niin ikään H&M:ltä ostetun jakun päällepukeminen maaliskuussa kasvatti itsetuntoani ainakin 10cm. Hame on kirpparilta ja se maksoi huikeat 0,60e. Lapussa lukee Hena Oy, Kouvola - Finland. Se kaipaa tosin jonkinnäköistä lyhennystä/helman kavennusta ym. pientä fiksailua, mutta muuten tämäkin on ollut viime aikojen lemppareita :) Olen ihan heikkona kaikkiin sihteeriviboja lähettäviin hameisiin!

En voinut vastustaa tätä tummansinistä vekkihamettakaan, joka oli samaisessa kirpparipöydässä, kuin ylläoleva hame ja joka maksoi myös vain 60 senttiä (pöydässä oli kaikki puoleen hintaan). Sen lapussa puolestaan lukee Tuomi tuote Oy, Turku. Se toi välittömästi mieleeni erään lukioaikojen lempparihameen, joka oli kylläkin musta. En käsitä miten kaappiini onkin ajautunut niin paljon tummansinisiä vaatteita, koska en tietääkseni ole ikinä pitänyt kyseisestä väristä. (Jopa ylppärimekkoni oli aikoinaan tummansininen. Ihmettelen asiaa vieläkin :D). Tummansininen on siitä haasteellinen väri, ettei asukokonaisuudesta tule vahingossa liian granny (myös tämän hameen helmanpituus tarjoaa oman haasteensa asiaan). 

Muutama viikko sitten puin hameen UFF:lta ostetun samettiliivin, Lindexin pitsitopin, GT:n bodyn ja siskon vanhojen kiilakorkonilkkureiden kanssa. Viimeistelin koko setin mustalla kiiltonahkavyöllä ja jo vanhoilla tutuilla, äidin kellolla ja H&M:n sormuksella (joka on pysynyt menossa mukana muuten yllättävän hyvin. Ostin sormuksen vuodenvaihteessa. Olen käyttänyt sitä paljonkin, eikä se ole vielä osoittanut tummumisen merkkejä, niinkuin moiset rihkamasormukset yleensä.) Kai tässä nyt pahimmat grannyvibat vältettiin? :D

Ja ennen kuin bikinikelit ovat täällä, niin kerrotakoot, että poden parhaillaan vakavaa kevättakkikriisiä. Takkia löytyy jos jonkinmoista, mutta ei sellaista, joka näyttäisi hyvältä sekä hameiden, että housujen kanssa. Tai jos takki edellä mainitun kriteerin täyttää, siinä on joko liian lyhyet hihat, (niinkuin tuossa ensimmäisen kuvan harmaassa jakussa), se on muuten liian lyhyt tai se ei mene kiinni. (Tätä vararavintoa on tässä vuoden mittaan vähän kertynyt...) Esimerkkinä viimeisestä tämä Your Facen takki, jossa on kaksirivinapitus.

Ensin ajattelin taikoa tähänkin takkiin lisää tilaa siirtämällä nappeja, mutta lopulta laitoin tämänkin kirppiskasaan. Pitäähän se nyt myöntää, etten ole pitkään aikaan enää ollut kokoa 34, eikä takki istuisi moisella entrauksellakaan nätisti enää. Mutta eikös se mene niin, että saat sen mistä luovut? (Täällä minä pokkana sovellan Tommy Hellstenin kirjan oppeja vaatekaappini selvittämiseen :D) Toivon siis löytäväni täydellisen jakkumallisen takin vielä ihan tässä lähiaikoina. Olen jo melkein harkinnut shoppailua ihan perinteisessä mielessä, mutta toistaiseksi ajattelin viilettää paikasta toiseen takki auki ja metsästää täydellistä takkia kirppareilta senkinetsimisreissujen ohella. Viikonloppuna otamme suunnaksemme Loviisan ja voi, että minä niin toivon, että tuuri kävisi (edes jomman kumman suhteen. Uusi puolipitkä kesämekkokaan ei olisi pahitteeksi)!

Nyt kun sanaisen arkkuni vihdoin ja viimein taas avasin, asiaahan löytyisi vaikka millä mitalla! Mutta nyt todellisuus jo kutsuu ja minun on paree mennä vääntämään kouluhommia. Jos totta puhutaan, olisin valmis haistattamaan kaikelle kakat ja pakenemaan tuonne metsään koko loppukevääksi, kesäksi ja syksyksi. Katselisin kaukaisuuteen katoavia laivoja ja hitaasti lipuvia purjeveneitä päivät pitkät. Ihmettelisin ja ihastelisin joutsenia, fasaaneja ja haahkoja (haahkoilla on muuten aggressiiviset soidinmenot!) sekä kaikkia muita siivekkäitä, joiden nimiä en edes tiedä. Opettelisin ehkä tykkäämään lokeista ja kanadanhanhistakin, en tiedä. Elelisin villivihanneksilla ja syksyn tullen marjoilla ja sienillä. En puhuisi kellekkään, sekoaisin ja olisin onnellisempi kuin ikinä. Olisin kuin Christopher McCandless, mutta tulisin takaisin tukka sekaisin ehkä lokakuussa. Tai ainakin nyt se tuntuisi hyvältä idealta, kun toisena vaihtoehtona on alkaa vääntämään tehtäviä mm. rasvojen hydrauksesta, ravintokuidun merkityksestä ja kalan kemiallisista vaaroista.

Vaan eipä tässä nyt auta kuin vääntää. Vääntää ja päntätä, täyttää hakemuksia ja toivoa parasta. Tarmokasta toukokuuta toivotan kaikille!