Olen viettänyt unettomia öitä ja nähnyt painajaisia ovista, joita en uskalla avata. Maailmani on tärissyt, todellisuudentajuni hämärtynyt ja sydämeni pamppaillut. Olen pohtinut hyvyyttä ja pahuutta, elämää ja sitä, mitä tahdon tehdä isona. Kuunnellut Pariisin kevättä, Florence and the machinea, Asaa ja nuoria vihaisia miehiä, joilla on kuitenkin lyriikoissaan niin paljon toivoa. Olen päässyt lopulta Mobyn kautta Tehosekoittimeen ja muistellut vuoden mittaan mahtuneita onnellisia hetkiä. Tajunnut, että vain niistä tahdon pitää kiinni. Käynyt hyviä keskusteluja, kiristänyt reippaasti tukkani ylös ponnarille ja laittanut kaulaani korun, joka muistuttaa, kuinka kaikki maailman ovet ovat minulle avoinna, jos vain tahdon niin.
Niin, että tässä sitä etiäpäin maailman tuulissa seilaillaan.
Voi, kuinka kovasti tahtoisin enemmänkin ajatuksiani ylös rustailla ja koko blogia muokkailla, mutta nyt prioriteettilistan kärjessä taitavat olla ihan muut asiat.
Tiedoksenne vaan, että jos tästä katoan, niin palaan sitten takaisin entistä voimakkaampana.
Btw, miten julkaistaan pelkkä audio? Nää videot on joskus ihan hirveitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti