Rrrakastan lahjojen antamista ja väsäämistä. Vaikeinta on tietenkin keksiä se itse lahja, mutta kunhan se osuus on päihitetty, niin itse paketoiminen, korttien tekeminen ym. asiaan liittyvä suunnittelu ovat lempihommiani. Viime kesän vietin muuten työpaikassa, jossa sain päivittäin tehdä kauniita lahjapaketteja ja meitsi oli kyllä elementissään!
Niille kaikkein rakkaimmille on usein vaikeinta keksiä lahjoja, mutta tällä kertaa tiesin jo varmaan marraskuussa, mitä hankin Pärrelle toukokuussa synttärilahjaksi. Oli vaikeaa pitää asia omana salaisuutena kaikki tämä kuukaudet, koska olin itse ihan innoissani lahjasta. Kerrankin keksin jotain kivaa! Viime vuonna skippasin pääsykoestressin takia Pärren synttärit käytännössä lähes kokonaan, joten tänä vuonna päätin hyvittää asiaa ensinnäkin leikkimällä hyvää avovaimoa varsinaisena synttäripäivänä tiistaina, jolloin kokkasin, siivosin ja jopa tiskasin synttärisankarin tiskivuorolla (ja tässä itseäni pönkitän moiset urotyöt luettelemalla). Tiistai kun on harrastuksien takia meidän molempien "oma päivä", eikä meillä ollut kuin ilta yhteistä aikaa, joten päätimme, että teemme jotain kivaa yhdessä keskiviikkona. (Ja koska suunnittelemani lahjani ei saapunutkaan vielä tiistaina.) Kaikki nämä kuukaudet esitin, että minulla ei muka olisi mitään synttärilahjaideoita ja sankarin omana toiveena olikin vain "joku kiva päivä".
Keskiviikon suunnitelmiin kuului ulkona syömistä ja maailmanpyörässä pyörähtämistä. Vaikka täyttäisi kuinka paljon, ei ole ikinä liian vanha Lintsille! Ensin pähkäilin tovin ravintolan kanssa, mutta lopulta olin ihan innoissani, kun tajusin, että saan maailmanpyörän ja ravintolan ihan samasta osoitteesta! Olin kuullut jotain huhuja Linnanmäen uudesta Kattilasta, mutta en tajunnut, mitä kuuluisuuksia ravintoloiden takaa oikein löytyikään. Pärren leuka loksahti, kun kerroin, että menemme syömään Hans Välimäen ravintolaan. Välimäki ja Chez Dominique on nääs vähän sellanen juttu, mutta tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin Linnanmäen Kattilassa avattu Välimäen Midhill hampurilaisravintola.
Kuvaa annoksista en ikävä kyllä ottanut, mutta pari sanaa on Midhillistä pakko sanoa. Kyllähän siinä nälkä lähti, mutta vähän paha mieli tuli. Palvelu oli mielestäni ystävällistä ja reipasta ja sisustus suloinen. Mutta siihen ne plussat sitten ehkä jäivätkin. Olin kuullut ravintolasta sekä kehuja, että purnausta riistohinnoista. Meidän välimeren mintulla maustetut lammasburgerit yksistään maksoivat 13e per naama. Ranskalaiset ym. lisukkeet oli tilattava erikseen - mikä on sinänsä ihan kiva, että asiakas saa itse päättää, mitä hampurilaisensa kanssa tahtoopi syödä. Mutta eipä ne 5 euron "ankanrasvassa friteeratut ja Midhill-suolalla maustetut" ranskalaiset kovin kummoisia olleet... Mutta ei tässäkään vielä mitään. Ei minua haittaa maksaa 13 euroa huippuhampurilaista - jos se vain olisi huippu (tai edes iso). Hampurilainen oli mielestäni OK, mutta totaalisen raaka pihvi veti kyllä mielen matalaksi. Kunnon pihvi raa'anpuoleisena ei minua haittaa, mutta kun kyse on jauhelihapihvistä, sen syöminen ei mielestäni ollut mitenkään erityisen miellyttävää... Kysyimme tarjoilijalta, kuuluko pihvin olla näin raaka ja vastaus oli, että kyllä, pihvi säilyy mehukkaampana niin. Mutta koko ravintolakokemuksesta olisi jäänyt huomattavasti parempi mieli, jos asiakkaalta olisi kysytty millaisena hän hampurilaispihvinsä tahtoo. Päätän mielummin itse otanko pihvini raakana ja mehukkaana vai kypsänä ja mahdollisesti kuivana. Loppuun sanon vaan, että meitsi tekee muuten tosi hyviä (eli paljon parempia) mintulla ja kanelilla maustettuja jauhelihapihvejä ja reseptiä löytyy täältä. Suosittelen enemmin kokeilemaan niitä, kuin Midhillin hamppareita. Uppopaistettu hod dog jäi kyllä vähän mieltäni kaivertelemaan, sellaista on ehkä joskus vielä pakko päästä kokeilemaan.
Mutta se ruuasta! Syömisen jälkeen luvassa oli hurjastelua vuoristoradassa, joka oli juuri sopiva meille vanhuksille. Kauhusta kankeina katselimme vierestä Lintsin uutta Ukkoa, jossa kiidetään yli 100km/h nopeudella ja mennään mm. pää alaspäin ja takaperin. Hyyyi. En pystyis. Vuoristoradan jälkeen maailmanpyörä, köydenveto ja kasa irtokarkkia vielä kruunasivat päivän. Kotona karkit vedettiin napaan Modern Familyä katsellen. Ou jeah.
Mutta niin, se itse lahja. Joudumme palaamaan ajassa siihen marraskuuhun, jolloin katsoimme Donnie Darkon, josta Pärrekin oli ihan fiilareissa. Itse elokuvasta en nyt sen enempää ala höpisemään, mutta kun Donnien kaveri giant bunny rabbit Frank ilmestyi Pärren tietokoneen taustakuvaksi, tiesin heti, mitä sankari saa synttärilahjaksi toukokuussa. (Pakotin btw Pärren vaihtamaan kuvan johonkin vähän vähemmän karmivaan. En löytänyt juuri nyt sitä kuvaa googlen kuvahaulla, mutta se oli oikeesti paaaljon karmivampi, kuin tuo alla oleva kuva.)
Kaverini oli nimittäin muutama vuosi sitten vaatetusalan artesaaniksi valmistuessaan tehnyt opinnäytetyön Donnie Darko inspiraattorinaan. Pari salaista puhua ja tulevan kesän coolein printtipaita oli täällä. Jättimäiset kiitokset C:lle!
Arvaatkaa vaan, kuinka paljon mieleni tekee nyysiä tuo itselleni...
Loppuun vielä musiikkia ihan muuten vaan :) Tällä on aloitettu viime aikoina muutamat aamut. Ah, niin ja tietenkin onnittelut kaikille alkukesän lapsille! Olette syntyneet ihan parhaaseen aikaan.. heti elokuisten jälkeen ;)
Voi muuten olla, että vihdoin ja viimein näen Raappanan livenä tänä kesänä. Jeee! Sekin nimittäin sellanen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti