Viikkoon on mahtunut hetkiä, jolloin melankolia on vallannut mieleni, päässä on junnannut tyhmiä ajatuksia ja elämä on tuntunut kaventuneen. Yksinäisyys on ollut kamala ja ikävä raastava.
Mutta,
eihän hätä nyt ole tämän näköinen.
Kivoja juttuja viikkoon on oikeasti mahtunut. Kukkia, herkkuja ja lahjoja. Shampanjalasiakin kilistin. Ja aikaa maailman ihanimman pienen tytön kanssa vietin. Pari kyynelistä viikon varrella ehkä ihan jopa onnestakin tirautin.
Että onhan noita, ihmisiä rakkaita. Niitä, jotka ymmärtävät kaiken senkin, minkä jätän sanomatta.
Ja tulppaanit, voi, ne ovat kauniita kuihtuneinakin. Näyttävät vähän siltä, kuin olisivat tuulessa heiluneet ja kovia kokeneet.
Että eiköhän nää itkut oo nyt itketty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti