Vielä viikko sitten mietin, kumpi lampuista on kamalampi. Arvatkaa kumpi lampuista on minun ja kumpi poikaystävän? Naurattaa, miten noi lamput voi olla noin täydelliset vastakohdat toisilleen :D
Olenkin jo kirjoittanut siitä, miten erilainen sisustustyyli meillä on. Esimerkiksi nähdessäni tuon poikaystävän mummoltaan saamansa kukkavalaisimen enimmäistä kertaa, reaktioni oli puhdas järkytys. Vaan eipä tuo minunkaan ikea-valaisin ole kauneudella pilattu... Siksipäs päätin vihdoin antaa poikaystävän grannyvalaisimelle mahdollisuuden ja roudasin vuorostaan oman valaisimeni varastoon.
Viikon grannylamppua tuossa pyödällä katseltuani, se muuttui silmissäni kumman kauniiksi. Hitaasti, mutta varmasti se lunasti paikkansa kodissamme. Olen aivan ihastunut siihen, enkä voisi sanoa siitä enää yhtäkään pahaa sanaa. Lamppu sointuu muuhun sisustukseen sitäpaitsi aivan täydellisesti!
Luulin ensin, että lampussa on joku sähkövika, kun en saanut sitä toimaan. Ajattelin jo, ettei tästä mitään yöpöydän valaisinta muutenkaan tule, kun lampussa ei ollut katkaisijaa ollenkaan ja sitten pitäisi jotain johtoa vedellä ees taas pistorasiaan ja sieltä pois. Poikaystävä heitti jo läpällä, että ehkä se toimii käsiä yhteen taputtamalla.
Eikä tuo ehdotus ei ollut edes kovin kaukaa haettu - lamppu toimii nimittäin sen jalkaa koskettamalla! Olin tukehtua nauruuni, kun poikaystävän maaginen kosketus sai lampun vihdoin toimimaan. Ja siinä on kuulkaas kolme eri valaistusastetta! Saan ihan hullut kiksit lampun näppäilystä. Se on niin kätsy! Ei enää katkasimen kopelointia vaan iltasellakin vain kolme kevyttä kosketusta, niin valo sammuu. Himmein valo saa illalla kaiken näyttämään kauniilta ja herättelee lempeästi aamulla. Valoa asteittain lisäämällä sängystä nouseminen on aamulla helpompaa. Ja kun lähtö kouluun jo koittaa, yhdellä hipaisulla saa valon sammumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti