Kun loman jälkeen palaa takaisin arkeen, siinä ensimmäisessä lomanjälkeisessä arkiperjantaissa on jotain taianomaista. Tai paremmin sanottuna, perjantai-illassa. Sitä ihan odottaa.
En tarkoita tällä sitä, että eläisin vain viikonloppuja varten. Päinvastoin. Pidän nimenomaan siitä, että on sekä se arki, että ne selkeät viikonloput, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Viikonloppukin tuntuu sitä paremmalta, mitä useampana päivänä tuntee arkena jopa tehneensä jotain.
Vaikka nyt takana onkin vain hyvin kevyt lasku arkeen, tänään oli jotenkin niin totaalisen epämukava päivä (en edes ala luettelemaan asioita, jotka olivat tänään pielessä), että perjantai on kyllä poikaa! Onneksi viimeinen luento oli aivan ihana ja hyvä lenkki sekä pitkä kuuma suihku pelastavat päivän kuin päivän. Kohta kauppaan ja sitten itsetehtyä pizzaa napaan! Parhaassa seurassa nautittuna, tietenkin.
Kuulostaa minun makuuni ihan täydelliseltä perjantai-illalta. Sen kunniaksi pala 90-luvun kauneinta musiikkia. Volat täysilleeeee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti