Tullessamme takaisin Tukholmasta Silja Linella kävimme syömässä jo hehkuttamassani Bistro Maximessa. Alkupalapöydässä oli tarjolla makuhermoja kutkuttavan mielenkiintoisia vihreitä tomaatteja, joiden mausteita yritimme arvailla. Tomaatit olivat etikkaisen kirpeitä ja melkein tulisen polttavia. Ensimakuna maistoi kanelin, mutta ihanan viipyilevästä jälkimausta emme olleet varmoja. Oli ihan pakko kysyä, mitä tomaatteissa oli ja hetken kuluttua saimmekin ainesosaluettelon ihan paperilla. Ensiluokkaista palvelua, sanoisin! Tuo ihana mystinen jälkimaku osottautui neilikaksi ja tietenkin sokeri pyöristi kaikki maut täydellisesti yhteen. Ihan suoraa reseptiä emme sentään saaneet, mutta joku päivä on pakko yrittää tehdä näitä kotona! Vähän ehdin jo googletellakin reseptejä säilöttyihin vihreisiin tomaatteihin. Jostain pitäisi vaan saada niitä vihreitä tomaatteja..
Sitä odotellessa voi katsoa klassikon Paistetut vihreät tomaatit. Oi, se on ihanaihanaihana! Itkin! Katsokaa tekin ja uppoutukaa ihanaan tarinaan ystävyydestä ja rohkeudesta. Muistakaa varata viereen paketti nessuja!
Lupaan, että elokuva on traileria hauskempi :P
Kyllä ennen vanhaan osattiin tehdä elokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti