Omaloma

Päätin pihistää itselleni rankan duuniviikonlopun jälkeen vielä yhden ylimääräisen lomapäivän. Tässäpä teille kuvia meitsin lähimettästä.

So worth it.

Aina, kun pääsen kauniina päivänä rantaan, minut valtaa suunnaton mielenrauha ja kiitollisuus. Ja kiitollisuus tunnetusti lisää onnellisuutta. Yhtäkkiä sitä huomaa keksivänsä aina vaan lisää asioita, joista olla kiitollinen. Ja hupsista keikkaa! Sittenhän sitä ollaankin hetkittäin jo ihan mielettömän onnellisia. Kuulostaa ihan höpöltä, mutta kyseessä on sellainen kiva kierre. Sen kun kokeilee, niin huomaa!

Tai vaihtoehtoisesti aivot voi ulkona liikkuessa kääntää totaaliseen off-asentoon ja palata lenkiltä täysin rentoutuneena.

Toinen elämää selkeyttävä asia on unelmointi ja visualisointi. Ihan jo pelkkä toiveiden ylöskirjoittaminen, mustan näkeminen valkoisella, vie askeleen lähemmäs kohti tavoitetta. Unelmasta tulee heti todellisempi.

Nyt varmaan odotatte, että kirjoittaisin jostain suuresta unelmastani, mutta ei nyt tällä kertaa. Kyse on vähän pienemmästä haaveesta. Kirjoitin viikko sitten blogiini löytäväni jonkun kivan pitkän, etenkin hameiden kanssa käytettävän takin. Ja tadaa!

Löysin takin ihan omista varastoistani vanhempieni luota! Takki ei ollut nyt ihan täysin sitä mitä hain, mutta menee nyt paremman puutteessa. Olen aikoinaan ihan syystä takin kaapin perukoille hylännyt. Takki on nääs vähän kippana ja napit ihan tyhmät (irronneet kiristämisestä huolimatta joku tuhat kertaa). Militantti-look on ihan jees, mutta jotenkin en koskaan tuntenut takkia ihan täysin omakseni. Napit vaihtamalla saisin lookia ehkä vähän pehmeäksi ja pystyisin myös huijaamaan takin ympärysmittaan vähän lisätilaa. To do-listalle, siis! Alankin tästä googlettelemaan Helsingin nappikauppoja. Sitten, kun saan pyllyni liikkeelle, menen ja sanon "ostaisin kaksikymmentäkaksi nappia, kiitos." Kiva ompelu-urakka edessä.

Just tänään ei kyllä muuten sitten huvitakkaan tehdä yhtään mitään tai nähdä ketään. Taidan vain uppotua unelmointiin.