Keksin parisen vuotta sitten paistaa pari munaa reilussa voissa, sekoittaa joukkoon tilkan kermaa ja kuorruttaa koko setin juustolla. Munakastahan minä en osaa hajottamatta tehdä, joten nimesin tekeleeni nerokkaasti munaletuksi. Munalettua paistetaan, kunnes se on tarpeeksi kiinteää ja sitten se käännetään. Paistetaan vielä toiseltakin puolelta hetki niin, että juusto sulaa/paistuu ja heitellään päälle kaikkea hyvää.
Munalettu on muuten oiva tapa saada kaikki nirsot syömään vihreitä, jos ehdotus "tehdäänkö salaattia?" ei muuten tunnu saavan kovin suurta kannatusta.
Päälle voi heittää mitä ikinä keksiikään.
Aikoinaan olen miehenkin kyseisellä munaletulla hurmannut.
Sittemmin olen näyttänyt itsestäni myös niitä vähemmän hurmaavia puolia, mutta kaipa tuo edelleen tuntuu minusta tykkäävän.
Se vetää ajoittain aika hiljaiseks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti