Päätin tänään jäädä kotiin tekemään koulujuttuja, mutta blogimaailmassa pyöriminen kuumottaa vähän enemmän kuin Ympäristön suojelun perusteet. Mutta koska haluan molemmat, teen nyt pikapostauksen, ettei se sitten kuumota takaraivossa, kun pitäisi kirjan lukemiseen keskittyä. Tämän postauksen luonnos on roikkunut tuolla jo 30.9. asti ja on jäänyt tekemättä itseasiassa siksi, etten tehnyt sitä silloin samantien kun fiilistelin näitä asioita. Vaikeahan se on jälkikäteen samaa fiilistä tavoittaa. Mutta voin toki yrittää kertoa, mitä silloin syksyyskuussa ajattelin, kun tahdoin jo silloin näpytellä tänne niinkin olennaisista asioista kuin samettiliivistäni ja maailman parhaasta punajuurikeitosta.
Innostuin liiveistä viime kesänä, kun tein vanhasta farkkutakista liivin (siitäkin piti tehdä niiiin vaikeeta), joten en vaan voinut vastustaa tuota punaista samettiliiviä, vaikka UFFilla onkin typerät riistohinnat. Se on ihanaihanihana ja kuvat on otettu eilen, koska vielä syyskuussa uskoin, että tällaisten juttujenkin kirjoittaminen on ihan typerää. Nyt olen ihan eri mieltä. Pitää tehdä just niinku ite haluaa ja tää liivi on musta niin kiva, että ansaitasee ihan postauksen! Onnistuin jopa ottamaan kyllä parempilaatuisempiakin kuvia, mutta musta näissä kahdessa oli kivoin fiilis epätarkkuudesta ja ylivalottuneisuudestaan huolimatta :)
Vähän se kuitenkin tosta rinnasta tollei hassusti vetää, koska taidan olla enemmän kokoa 38 kuin 36, mutta ei se ole niin justiinsa! Parasta liivissä on se, että se on boleromittainen ja sopii täydellisesti korkeavyötäröisten hameiden kanssa ja piristää kivasti mekkoa kuin mekkoa (jollaisia tahtoisin ehdottomasti kaappiini lisää!). Tuon hameenkin olen itseasiassa ostanut joskus lukiossa UFF:lta ja se on ehdottomasti yksi lemppareistani. Mutta siitä lisää ehkä joskus toiste.
Tärkeämpää on nyt nimittäin tämä samettisen pehmeä punajuurikeitto, joka on maaaailman parasta! Olin kokannut tätä jo kerran aikaisemminkin viime talvena. Nyt, kun punajuurihimo jälleen koitti, en tietenkään muistanut, mistä tuon reseptin poimin, joten jouduin tekemään pienen salapoliisityön netin syövereihin. Mutta Ruokahommistahan se löytyi, joten suurkiitokset Jannalle! Yksinkertaisesti parasta.
Tai no oikeastaan syy, miksi höpisen jostain syyskuussa tehdystä keitosta, on se, että teimme tiistaina tätä keittoa jälleen uudelleen. Nyt teimme pienen muutoksen ja söimme keiton niiiin maittavan lisukeen kera, että huh huh! Reseptiä pukkaa siis pian
Ja jos olisin kirjoittanut jo syyskuussa, olisin varmaan kertonut aurinkoisista ja lämpimistä syyspäivistä, jotka ovat tuntuneet juurikin yhtä upottavan pehmeiltä ja ihanilta, kuin sametti. Olisin kertonut, kuinka musiikki on tullut takaisin elämääni ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Postauksen otsikko olisi ollut "Samettii" ja olisin tietenkin linkittänyt loppuun Jukka Pojan Silkkii-kappaleen (mikä itsestäänselvyys) ja ehkä olisin myös kertonut illasta, jolloin kyseisen kappaleen tahtiin tanssittiin kalliolla. Huonovointisuudestani huolimatta se oli kiva ilta.
Tosiaan,
jos olisin tämän jo syyskuussa tehnyt, homma olis mennyt ehkä vähän smoothimmin.
Mutta hoituu se näinkin.
Tämän päivän olen aloittanut The Arkilla ja Katri Mannisella (niistä lisää ehkä joskus myöhemmin). Tänään ei voi olla huono päivä. Nyt tartun hyvillä mielin koulukirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti