Sanaan 'raakaruoka' tuntuu törmäävän jo kaikkialla ja kaikki tuntuvat olevan ihan fiilareissa siitä. Siinä vaiheessa, kun naapurin mummokin tekee jo viherpirtelöitä, on kai aika itsekin luopua ennakkoluuloistaan raakaruokaa kohtaan ja antaa sille mahdollisuus.
Olen ollut kiinnostunut raakaruoasta jo parisen vuotta, mutta keksin aina jotain tyhmiä tekosyitä, miksi en varsinaisesti alkanut toteuttaa raakaruokien tekemistä käytännössä. Kunnes sain synttärilahjaksi raakaruokakeittokirjan The Art of Raw Foodin, jonka inspiroimana olen pikkuhiljaa alkanut kokeilemaan ahkerammin raakaruokakokkailuja. Suurin osa ruuista on ollut erinomaisia, ja maininnan arvoista lienee etenkin ruokien antama silmänilo ja tietenkin kasvisten terveellisyys. Ruokailun jälkeen tulee yleensä ihan huippufiilis. Voisin vain tanssia ja laulaa ja lähteä melkein lentoon. Mutta joskus tulee vähän sellainen olo, että onko tämä nyt pakko tehdä ihan näin vaikeasti ja ennen kaikkea niin kalliisti?! Ei ne pähkinät tai avokadot mitään halpoja ole! Kyllähän se vähän ketuttaa, kun ruokaa vaan lappaa suuhunsa (ja voi että siinä raa'an kaalin pureskelussa muuten menee kauan, jos on jo sudennälkä!) eikä nälkä vaan tunnu lähtevän. Tässä vaiheessa kieltäydyn selittämästä asiaa huonolla ruuansulatuksella tai jollain muulla, jolla raakaruuan sopimattomuutta puolustellaan. En kyllä yhtään väitä toteuttavani raakaruokaa mitenkään oikeaoppisesti ja se kaalin pureskelukin olisi ehkä helpompaa, jos olisi malttanut suikaloida ne vielä ohuemmaksi. Tietenkin sen lisäksi, että inhoan raakaruoan (ja etenkin superfoodien) ympärillä vellovaa ideologiaa ja sitä yleistä asennetta, kuinka raakaruoan syöjät ovat kauniimpi, fiksumpia ja seksikkäämpiä, kuin kaikki muut... niin kyseenalaistan myös sen onko raakaruoka sittenkään vastaus mihinkään. Eiköhän raakaruoan teoria oikaise ihan yhtä monta tutkimustulosta, kuin mikä tahansa markkinoitu ruokavalio ja selittele niitä parhainpäin. Selitykset detox-oireista ja niiden syistä kuulostaa ihan yhtä tähtitieteelliseltä, kuin perustelut actimelin käytölle.
Mulla on kuitenkin sellainen aavistus, että tässä ollaan silti ihan oikeilla jäljillä. Harva suomalainen syö tarpeeksi kasviksia, mutta siirtymällä raakaruokaan, kasvisten ja marjojen käyttö vähintään tuplaantuu, ellei jopa nouse nollasta sataan. Ainakin mun kynnet on pidemmät ja vahvemmat kuin koskaan, kun vetelen vihreitä ja marjoja! Mutta voishan sen hyvän lisäämisen alottaa jotenkin helpommin ja edullisemminkin.. Neuvo "puoli kiloa kasviksia päivässä" ei vaan taida olla tarpeeksi myyvä vinkki?
Noh, multa löytyis vielä pari extreme-vinkkiä, jolla lisäät energiatasojasi, läsnäoloasi, onnellisuutta JA terveyttäsi ja kaikkea muuta superhyperiä, joka on nyt tosi in. Vai kuinka moni tekee näin jo nyt? Ei taida mennä jengille kaupaksi.
1. Nauti ruuasta jo etukäteen - nauti raaka-aineiden valitsemisesta (oli se sitten hevi- tai einesosasto) ja ruuan valmistuksesta.
2. Kata pöytä - tai syö edes kunnon lautaselta (ei einespaketista tai sauvasekoittimen kulhosta kaavittuna) ja istu alas.
4. Sammuta TV ja tietokone ja jätä lehti lukematta.
5. Arvosta ruokaasi ja keskity ollennaiseen.
Näillä vinkeillä on ihan sama mitä syöt. Suosittelen kokeilemaan. Se voi olla kuitenkin jopa yllättävän vaikeaa. Kun arvostat ruokaasi ja nautit sen parhaassa seurassa (yksin tai yhdessä), on ihan sama onko lautasellasi liikaa hiilareita tai onko kasvikset kuumennettu yli 48 asteessa. Ei ruoka ole mitään, mikä sairastuttaa. Stressi "oikeasta ruokavaliosta" (ja stressi ylipäätänsä) tekee sairaaksi ja syyllisyys "väärästä ruuasta" pilaa monta hyvää hetkeä, joista voisi vain nauttia. Kun ei osaa hetkeäkään istua alas rauhassa, etsitään vastausta ruuan makroainekoostumuksesta ja ollaan yhä enemmän hukassa.
Toivon, että tässä keittiössä kokataan ideologiavapaasti, uteliaasti ja ennakkoluulottomasti ilman huonoa omatuntoa budjetin ja ajan sallimissa rajoissa. Joskus se pakastepizza voi pelastaa vaikka parisuhderiidalta, mitäs sitä morkkistelemaan enää jälkikäteen tai kiukuttelemaan, kun ainekset ei olekaan luomua tai muuta vastaavaa.
Tässä resepti ruokaan, jonka syömisestä kummallakaan meistä ei alunperin tullut kylläinen olo.. Mietin nimittäin vakavasti, että heitän kyseisen kaalisötkön pannulle, jotta se olisi edes vähemmän työläämpää syötävää. Seuraavana päivänä tuunasin ruokaa kuitenkin sen verran, että tätähän voi ihan suositella muidenkin kokkaavan! Öljy, hyvä suola, oikeat mausteet ja siemenet/pähkinät ovat aina avain onnistuneeseen raakaruoka-annokseen. Yhtä tärkeää on myös se, missä muodossa kasvikset on (ohuen ohueksi suikaloituna, blendattuna, kuivattuna vaimitähä.) Alunperin resepti on Art of Raw Food-kirjasta, mutta kirjoitan tähän nyt oman (paremman ;)) version, jossa on myös tupla-annos currykastikketta. Nyt meitä lähinnä itketti, kun sitä oli niin vähän, mutta onneksi seuraavana päivänä lisäsin joukkoon pinaattia ja yllämainittuja raakaruoan pelastajia. Jo lähti nälkä ja hyvää oli. Älä skippaa rusinoita, ne kruunaa tän setin!
Currykaalisalaatti
Sekoita keskenään kulhossa
½ pieni kaali hienoksi suikaloituna (voit hieman hakata kaalisuikaleita, jotta ne ovat maukkaampia ja helpompi syödä)
½ omena (meillä kaksi porkkanaa) hienoksi suikaloituna
Valmista currykastike
jauhamalla hienoksi
100g cashewpähkinöitä
lisää joukkoon
2 rkl curryjauhetta
2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl kookosöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
Blendaa smoothiksi tahnaksi, lisää vettä tai öljyä, jos koostumus ei ole haluamasi.
Tarkista tahnan maku ja sekoita kaali-porkkanasuikaleiden sekaan.
Lisää salaattiin vielä
pinaattia
kurpitsansiemeniä
rusinoita
(sitruuna)oliiviöljyä, muita mausteita ja suolaa, jos ei vieläkään ole tarpeeksi makoisaa, mutta eiköhän nyt ala jo toimimaan!
Hmm.. mikäköhän olis se kaikkein paras ruokavalio? Ruokavalio, jota ei voisi kritisoida ravitsemuksellisista puutteista, epäekologisuudesta, epäeettisyydestä, liiallisesta hurmoksellisuudesta tai taloudellisesta epäkannattavuudesta. Ruokavalio, jota pystyy noudattamaan se kiireisinkin äiti/isä, joka tulee töistä viideltä ja lapset jo kiljuu nälkäänsä. Ruokavalio, jota syömällä lähtis aina nälkä ja hyvääkin sen pitäisi vielä olla, ilman, että maksaa ittensä kipeeks tai tuntee huonoa omaatuntoa kärsivien possujen takia... Oiskohan se sittenkin korvien välissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti