Alkuun lienee tarpeellista kertoa, että rakastan punajuuria! Puhumattakaan punajuuren terveellisyydestä, yksi suurimpia syitä rakastaa punajuurta on kuitenkin sen kauneus ja monikäyttöisyys. Ihan mykistyn aina sen edessä. (Toinen yhtä kaunis kasvis on punakaali, joka saa minut aina huokailemaan typeränä - myös julkisissa ruokaloissa.)
Tunsin pientä punajuurihimoa jo loppukesästä, mutta pihtasin vielä hetken. Siinä vaiheessa, kun keittiössä kokataan punajuuria, on virallisesti syksy.
Ja nyt olen antautunut syksylle ihan täysillä ja rakastan jokaista hetkeä. Aurinkoisia päiviä osaa arvostaa enemmän kuin kesällä. (Eikä tarvitse hikoilla enää, ihanaaa!) Tuntee elämän hetkellisyyden paremmin. Ensin puissa on lehdet, sitten yhtäkkiä ne loistavat punaisina ja keltaisina ja seuraavana hetkenä puut palelevat paljaina. Päivät, jolloin voi vielä vetää pikkukengät tai ohuet sukkahousut jalkaan, alkavat olla kortilla, mutta ihan yhtä paljon osaa arvostaa sitä turvaa ja pehmeyttä, jonka villasukat, tumput, kaulaliinat, villatakit ym. antavat.
Ihan hetken tahdon heilua vielä tässä. Ihanassa välitilassa.
On siis tärkeää ajoittaa punajuurikokkaukset juuri oikein. Punajuuria kokataan sitten, kun ymmärtää, että nuo kauneimmat päivät eivät enää kestä kauaa, mutta toivottaa kuitenkin ihan tervetulleeksi ne pimeät illat, jolloin saa hengata villasukissa, poltella kynttilöitä ja syödä halpoja juureksia ihan kyllästymiseen asti. Punajuuria ym. kun saa edullisesti läpi talven (toisin on tomaattien laita!), mutta juuri nyt ne ovat mehevimmillään.
Piti kokata raakoja punajuuripyöryköitä, joihin olin itseasiassa ostanut jo aineksetkin, mutta mä en kuulkaas jaksanut alkanut vääntämään. Sen sijaan tehtiin maailman parasta punajuurisalaattia, jota olen tehnyt ennenkin. Nyt yrttiöljymarinadiin heitettiin pöyryköitä varten ostettua sitruunamehua, salviaa ja paljon timjamia. Poikaystävä taisi käyttää sanoja "parasta ikinä". Voitti kuulemma liha-ateriatkin, mutta täytyy tunnustaa, että nimenomaan aurajuusto oli se, joka tämän salaatin kruunasi ihanalla suolaisuudella. Että se siitä maidottomuudesta.
Tiistaina annoin mennä ja kokkasin pitkästä aikaa ihan ilman reseptiä ja sääntöjä. Heitin pannulle punajuuret, valkosipulit, inkiväärit ja ihanat yritit ja paistoin kookosöjyssä pehmeäksi. Seuraavaksi paistoin vanhojen aikojen kunniaksi kaalit kunnon voissa ja heittelin koko komeuden päälle vielä auringonkukansiemeniä.
Tämä ei enää liity punajuuriin mitenkään, mutta tässä vielä vähän musiikkia keskiviikkopäivän ratoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti