Olen suunnannut katseeni tiukasti kohti tulevaa ja melkein tuskastumiseen asti koittanut miettiä, mitä tältä elämältä haluan. Samalla olen sulkenut silmät siltä, että kaikki vastaukset ovat jo minussa. Kuvittelin voivani heittää tiettyjä muistoja roskikseen - niin kuvainnoillisesti kuin kirjaimellisestikin - kunnes tajusin, että menneisyyttään pitää myös arvostaa.
Tämä Aarikan ukkeli on kulkenut matkassani mooonta vuotta.Laitan sen kaulaani aina, kun kaipaan johonkin muuten vähän tylsään asuun piristystä. Sitä en aio heittää koskaan pois.
Jos oikein tarkkaan ja läheltä katsoo, voi nähdä, kuinka olen joskus piirtänyt sille silmät ja suun. Nyt ne ovat kyllä jo aika kuluneet, mutta kyllä ne siellä ovat. Muistelisin, että kasvojen piirtäminen taisi harmittaa vähän jo silloin. Ei nääs ihan onnistunut niinkuin piti.
Mutta ei voi mitään. Ei jäädä siihen vellomaan. Näillä mennään. Ilman noita kasvoja se olis kuin mikä tahansa muukin tuollainen Aarikan kaulakoru.
Ehdottomasti tän hetken kovin biisi ja musiikkivideo nosti ton biisin jälleen ihan uuteen arvoon. Video on niin viattoman ihana, mutta en nyt tietenkään tähän väliin löytänyt videota, jossa olis toi haluamani versio biisistä, joten check it out! Ouu jeeeaaah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti