Kehityskelpoinen

On se hassua, mitä kaikkia ajatuksia pystyy päässänsä pyörittelemään, kun lopettaa stressaamisen edes viikonlopun ajaksi. Ensin luulin keksineeni, miten maapallo pelastetaan ja olin jo hankkimassa kaikkia asiaan tarvittavia välineitä, kunnes tajusin, että jos en tee kyseisiä asioita jo näillä olemassa olevilla välineillä, en kyllä toteuta haavettani ikinä. Ei ne uudet pinkit Niken lenkkarit kenestäkään juoksijaa tee, jos ne vanhat rumatkin lenkkarit kököttää kaapin pohjalla. Kaikki pitää saada heti nyt samantien, eikä kukaan tunnu muistavan, että haaveittensa eteen on tehtävä töitä.

Sisälläni on ihan hullu palo toteuttaa unelmiani ja tehdä elämästäni itseni näköistä. Mutta niin kauan aikaa, kun tavoittelen täydellisyyttä, minusta ei ikinä tule mitään. Niin kauan aikaa, kun pohdin ja pähkäilen, enkä toimi, elämä valuu hukkaan. Pitääkö tässä nyt edes miettiä miten koko maapallo pelastetaan, kun on itsekin välillä ihan hukassa? Valitsinpa minkä tahansa polun, se on oikea polku, kunhan asiansa tekee tunteella. Nyt kun vain osaisi valita... Mieli kuin vaihtelee hurmoksesta epätoivoon, välillä kallistuen toiseen vaihtoehtoon, sitten taas toiseen.. Onneksi mulla maailman vahvin turvaverkko, kävi miten kävi. Kaikki on mahdollista, jos vain tahtoo ja antaa mennä.

Tahdon oppia näkemään kauneutta epätäydellisyydessä ja tekemään asioita ilman kritiikkiä tai tavoitteita.

Tämä raaka mustikkapiirakkakin oli ihan kehityskelpoinen. Sellainen, että vaikka koostumus ei ollut täydellinen, eikä blenderi ole Vitamix, ei heitetä hanskoja tiskiin vaan yritetään uudestaan.