Olen huomannut itsessäni jotain outoa. Viime viikolla taisin sanoa jauhelihaa paistettaessa, että "ei siihen tarvitse laittaa enää lisää rasvaa. Sika-nauta on tarpeeksi rasvaista itsessään." Enkä sanonut sitä kalorien pelossa. Tuntui vaan jotenkin turhalta lisätä jo valmiiksi rasvaisen lihan joukkoon lisää rasvaa.
En enää tiedä olenko karppi, raakaruokailija, fennovegaani vai slow foodeilla herkuttelija. Pääasiassa yritän olla salliva syömisteni suhteen, mutta lopulta huomaan, etten enää tiedäkään, mitä tässä pitäisi syödä. Kaikessa tuntuu olevan jotain vikaa - ainakin, jos yhtään mediaa seuraa. Varsinkin aamu- ja välipalojen valitseminen tuntuu välillä mahdottomuudelta. Karppihan ei leipää syö, eikä raakaruokailija vedä munia tai maitotuotteita. Lauantaina klo 16 löysin itseni itkemästä nälkääni, kun en ollut aamupalaakaan vielä syönnyt. Koita siinä sitten keksiä mitä kivaa voisimme lauantain kunniaksi kokata, kun pitäisi vielä tiskata ja käydä kaupassakin. (Muuten myöhäiseen venyvä illallinen ei haittaa yhtään.. kunhan olisi vaan syönnyt jotain myös ennen sitä!)
Mistä lähtien syöminen on ollut näin vaikeeta?! Tuntuu, että koko kansakunta kärsii kollektiivisesta syömishäiriöstä. Kun kaikkialta toitotetaan, että vähintään kuolo korjaa, jos syöt väärin, ei ihme, jos menee vähän pyörälle päästään.
Mutta onneksi joku ihana halasi minua, kävi kaupassa ja toi mukanaan cashewpähkinöitä ja turkkilaista jogurttia.
Päätin, että nyt loppu tää tällanen. Ja yhtäkkiä syöminen tuntuikin naurettavan helpolta. Jos jogurtti ei omien empiiristen havaintojeni perusteella saa pakkiani sekaisin (vaikka joku muu yrittäisi väittää mitä), siinä ei siis ole mitään vikaa. Kuinka iisiä onkaan kauhoa jotain suoraan purkista valmiina?! Kun ei tarvitsekkaan tehdä kaikkea itse alusta loppuun, tuntematta siitä syyllisyyttä. Jogurtti, jossa on 10% rasvaa, on taivaallisen hyvää, ei mitään, mikä aiheuttaisi verisuonisairauksia ja josta pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Jogurtin rasvaisuus itsessään takaa samettisen pehmeyden, eikä vaadi enää lisäkermalorautuksia, vaikka sellaista karppina harrastin. Ei tarvitse laskea saanko päivän rasvagrammat täyteen, mutta jos tuntuisi siltä, että on jäänyt rasvansyönti vähiin, voisi ehkä laittaa sekaan vähän kylmäpuristettua kookosöljyä. Mutta itse päätin tällä kertaa ottaa rasvat pähkinöistä ja siemenistä. Sopiva määrä rasvaa hellii kehoa ja mieltä. Vähän hunajaakin heitin sekaan, etteivät muuten hyvää tekevät karpalot saisi naamaani ihan happamaksi. Kasviproteiinikin on hyvä juttu, jeee, joten heitin päälle vielä tujauksen hampunsiemenjauhetta, kun sitä kerran kaapista sattui löytymään.
Tunsin niin suurta vapauttaa, että ajattelin, että järkkään oikeen hienot photoshootit mun klo 16.30:n aamupalasta. Sitten mietin, että ketä mun marjat ja jogurtit kiinnostaa, hä?! Sotkin ainekset sekaisin, mitään miettimättä, kunnes päätin, että mua ainakin kiinnostaa.
Onhan tää nyt aika ihanan väristäkin.
Tänään ajattelin kokata jostain hyvää. Siihen tulee kasviksia, vihreitä, paljon mausteita, hyviä öljyjä, pähkinöitä ja siemeniä ja koko komeus paistetaan pannulla, lorautetaan sekaan valkkaria ja syödään hyvässä seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti