Anna jo olla

...eli oivalluksia hiustenlaiton ääreltä.

En juurikaan jaksa laittaa hiuksiani, eikä hiuskokeilujeni historia ole siksi kovinkaan värikäs. Minulla on kuitenkin hyvin selkeä käsitys siitä, miten hiusteni kuuluisi olla, ovathan ne aina olleet suunnilleen niin. Vastoin otsapyörteeni sanelemia ehtoja, olen vetänyt ne sivujakaukselle jo vuosikausia, aseenani kilo hiuslakkaa. Kun tuuli tuivertaa ja sekoittaa otsahiukseni, manaan tätä merenrantakaupunkia. Eilen suihkun jälkeen annoin hiusteni kuitenkin kuivua tekemättä niille mitään. En edes yrittänyt haroa ylikasvanutta otsatukkaani sivujakaukselle. Ja kas. Siihen se tukka sitten jämähti, otsapyörteeni mukaisesti johonkin keski- ja sivujakauksen väliin. Ja minä päätin, että se on hyvä nyt. Olkoot niin.

Linkitinkin jo aikaisemmin Kukka Laakson kirjoittaman jutun onnen pakonomaisesta etsimisestä ja sepitin jotain ihan aivotonta asiaan liittyen (niin, että piti ihan poistaa osa postauksesta :D), mutta vasta nyt oikeasti ymmärrän, mitä niin Kukka kuin Tanskanenkin tarkoitti.

Se mystinen vastaus kaikkeen, jota olen niin vimmatusti koittanut etsiä, tuijotti minua nimittäin suoraan peilistä eilen illalla.

Tajusin, että voin lopettaa sen pakonomaisen etsinnän nyt.

Yhtälailla, kun voin lopettaa tämän taistelun ja otsahiuksieni jatkuvan sukimisen vastoin pyörteeni sanelemia ehtoja, voin antaa asioiden olla juuri niinkuin ne ovat nyt. Voin olla onnellinen jo nyt. Niin kauan, kun kuvittelee, että jokin asia tässä elämässä pitäisi mennä niin ja näin tai sen kuuluisi tuntua joltain, niin homma ei skulaa. Elämällä on ihan omat pyörteensä, joita vastaan on joskus ihan turha tapella. Ei tarvitse tehdä asioista vaikeimpia, kuin ne ovatkaan.

Elämään yleisesti pätee myös toinen asia, jonka olen viime aikoina hiuksista oivaltanut. Olen nimittäin jo jokin aikaa yrittänyt omaksua ajatusta siitä, että ei ole olemassa huonoja hiuspäiviä. On vain erilaisia hiuspäiviä. Voit joko jäädä surkuttelemaan suortuvaa, joka ei nyt taivu tahtoosi tai sitten menet sen päivän pyörteiden mukaisesti ja vedät tyylin asenteella läpi. Täytyy myös muistaa, että ei se koko elämä kaadu, vaikka joskus olis ihan paskasetkin hiukset. Sekin on ihan ok. Kaiken ei aina tarvitse olla viimeisen päälle.

Mä ainakin väitän kovasti, että tyvikasvutrendikin on tän hetken kuumin hiustyyli ja mä oon supercool. Tästä lähtien mua ei enää haittaa Helsingin tuulet eikä tuiskut. Otan vastaan avosylin sen, minkä elämä antaa.