Sienikatastrofi

Vaikka kuinka eilen fiilistelin maanantaita ja mietin mielessäni, että tänään olen vähintään kuin mikäkin zen-mestari ja olen kiva läheisilleni, niin eihän se ihan niin sitten mennytkään. Joskus ei tarvita kuin pari poikkipuolista sanaa ja pilalle menevä suppilovahverokeitto.

Suhtaudun jo muutenkin suppilovahverokeittoon vähintäänkin tunteella, (onhan se äitini tekemänä eräs lempiruuistani) mutta kun sienetkin olivat vielä lahja ystävältämme, tahdoin, että keitto todella onnistuu. Tosin siinä vaiheessa pitäisi ehkä kuunnella ohjeita, eikä yrittää oikopolkuja (ja keskittyä itse tekemiseen, ei epäolennaisuuksiin). Lopputulos oli ensin sieniä lillumassa vesi-kermalitkussa, koska oikaisin kriittisessä vaiheesa, enkä muka jaksanut suurustaa keittoa jauhoilla. Sienet yritettiin vielä pelastaa kaatamalla kyhäämäni litku siivilän läpi ja heittämällä sienet uudelleen pannulle. Homma aloitettiin alusta ja tällä kertaa kunnolla suurustamalla, jolloin lopputulos oli koostumukseltaan lähempänä paksua sienikastiketta. Lopulta juoksin kauppaan ostamaan juustoraastetta ja "sienikastike" päätyi piirakan täytteeksi yhdessä kaapista löytyneen fetajuuston jämän kanssa.

Ehkä opimme tästä, että oikotieteitä onneen ei ole ja kannattaa keskittyä vain siihen olennaiseen? Huutamalla ja raivoamalla ei hyvä tule.

Onneksi piirakka oli kuitenkin hyvää ja nyt on rauha päällä maan. Tein tosiaan eilen päätöksen, jonka tekemisestä olen ollut superonnellinen. Päätin palkita itseni tänään elämäni parhaimman päätöksen tekemisestä ostamalla uusimman Trendin. Olenhan ollut sitoutunut päätökseeni jo jopa kahden kokonaisen päivän ajan. Se on aika huima saavutus, tietäen, kuinka useimmiten kusen kaikki hyvätkin aikomukseni. Ehkä tarpeeksi monen epäonnistumisen jälkeen koittaa lopulta onnistuminen.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että sienikatastrofista ei julkaista reseptiä :D

 

 Ja tässähän pointtina oli sitten vain hyvä biisi. Tai on videokin hyvä, mutta ei kyllä liity päivän fiilikseen mitenkään.

Thank god.