Maanantai

Huonoon tuuleenhan riittää joskus syyksi ihan vain se, että on maanantai. Mutta ehkä kannattais kuitenkin asennoitua mielummin niin, että maanantaina kaikki on mahdollista.

Itse sain tänään nukkua suht pitkään, mutta heräsin kuitenkin vapaaehtoisesti niin aikaisin, että ehdin suorittaa aamutoimet kaikessa rauhassa ja jopa ihan vain hengailla ilman kiirettä. Tein hyvän lenkin koiran kanssa kirpeässä syysaamussa ja kuuntelin meikatessa Bobia.

Maanantai tuntuu raikkaalta, helpottavalta ja olevan toivoa täynnä. Edessä on uusi päivä ja kokonainen uusi viikko. Tottakai maanantai on usealle juuri se "nyt mä ryhdistäydyn"-päivä, mutta nyt jossain vatsanpohjassa on sellainen kutkutus, että tämä on oikeasti juuri se päivä, jolloin vanhalla ei ole mitään merkitystä, ja aloitan sen elämän, jonka haluan, just nyt, eikä sit ku.

Viikonloppukin oli pitkästä aikaa ihan kunnolla viikonloppu. Sitä odotti ihan innoissaan ja siitä otti kyllä kaiken irti. Sunnuntaina otettiin iisisti, hieman väsyneissä tunnelmissa ja lauantaina vietettiin vihdoin meidän tupareita. En muista koska viimeksi olisin ollut niin innoissani siitä, että on bileeeeet. Oli ihan sellainen bailufiilis, kuin joskus nuorempana. Nykyäänhän se ulkona käyminen ja ihmisten näkeminen tuntuu olevan sitä, että ryypätään ja lähdetään kamalalla kiirellä johonkin baariin, jossa ei kykene keskustelemaan ja jossa soi huono musiikki. Mutta nyt oli ihan eri meininki, ihan alkujärjestelyistä lähtien. Siivosin niin innoissani, kuin kipeenä vain pystyy ja teimme yhdessä jonkinnäköisiä pieniä suolaisia haukkapaloja valmiista voitaikinasta. Ei sen kummoisempaa, mutta hyvin menivät kaupaksi. Kerrankin otin edes vähän iisimmin ja luotin siihen, että ihmiset luovat tunnelman ja itsellänikin oli jopa kaunis olo.

Lauantai-iltana yksiömme oli täynnä rakkautta. Joskus sitä on ihan hämillään siitä, kuinka ihania ihmisiä elämässäni nykyään on. Saimme lahjaksi monta pulloa viiniä, kahvia, vessapaperia, Iskän (kuulemma perinteisen) tuparisäkin ja jopa itse poimittuja suppilovahveroita. Baarissa tanssin yhtä innoissani, kuin teini konsanaan, heitimme juomia (vettä) toistemme päälle ja repeilimme totaalisesti vähän väliä. Ehkä joku jossain välissä mököttikin ja kiukutteli, mutta kuka sitä nyt enää muistelisi! Hetken jo mietimme kotiinlähtöä, kunnes pakotin pojat vielä kerran tanssilattialle tanssimaan Bob Marleyn Could you be loved:in tahtiin ja jopa melankoolisuuteen taipuvainen ystävämmekin tanssi pienen hetken. Se hetki oli ihan täydellinen ja mietin, että tältä se sitten tuntuu.