Hei muruset

Tässä nyt on tällaista pientä blogisäätöä ollut ja lopputuloksena loin sitten lopulta kokonaan uuden blogitilin, joten samat höpinät jatkuvat täällä. Teretulemast tutut ja tuntemattomat!

Tahdon olla intiaani

Näihin tunnelmiin! :D Nyt hus pois, tietokoneet kiinni ja puita ja ystäviä halailemaan! Meitsi ottaa suunnakseen Loviisan ja matkaa sieltä jonnekin saaristoon juhannuksen viettohon. Vuhuu! Olkaahan kiltisti, elkääkä uiko kännissä!

Posket punaisena

Näin unta, että liikuin julkisella paikalla yöhousuissani, happosade-paidassani, tukka todella sekaisin, jalassani kumpparit (eikä edes satanut), naama meikittömänä ja posket punaisena. Ja olin aivan tolkuttoman onnellinen. Unessani vähän mietin, että "oonko mä nyt tosissani, että liikun kaupungilla tän näköisenä", mutta sitten totesin, että "tää on Helsinki. Ei mitään väliä". (Tosin välillä Helsinki oli unessani New York.) Ja niinpä vain tiemme vei ihan pokkana erääseen suosittuun kahvilaan (jota ei kyllä ole olemassa). Ja ihmiset kohtelivat ihan kuin ihmistä konsanaan. Sanoivat "hei", "kiitos" ja "ole hyvä", eivätkä katsoneet kieroon. Fiilis unessa oli vähän tällainen, kuin tässä biisissä:

Biisi on muuten parempi ilman videota :D Laittakaa vaikka silmät kiinni. Vähän järkytyin silloin, kun näin videon ensikertaa. Mutta juu, tätä popitin autossani aamuisin vuonna 2008. (Perus Yle x:ltä tietty, kun kanava vielä oli kuunneltava.) Että jos joku siellä ihmettelee, mistä näitä biisejä revin.

...sellainen, että voi nostaa vaan kädet ilmaan ja antaa elämän kuljettaa. Kuin siili, joka käpertyy kaikkelta pahalta suojaan, olin minäkin unessani ihan soikeana. Kaiken pahan ulottumattomissa.

Ja viime päivinä olo on ollut todellisuudessakin aikalailla juuri sellainen. Laittaisin tähän kuvamateriaalia todistusaineistoksi, mutta viime aikoina Blogger on päättänyt alkaa todenteolla kettuilemaan minulle kuvanlaadun suhteen. Kuvat kertoisivat juuri nyt minun köykäisiä sanojani paremmin kaiken sen, mitä tahtoisin kertoa. (Mutta yritän tässä ongelmaa selvittää ja blogia muutenkin vähän muokkailla. Tää on nyt vähän vaiheessa. Tuo viime viikon auringonpaiste nimittäin vähän pilasi meitsin vesivärileikit ja dataussuunnitelmat, joiden lopputuloksen lupasin julkaista blogissa.) Viime päivinä olen vain lomaillut sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen hävittänyt kelloni ja ajantajuni, kadonnut rannalle, tuntenut flown ja palannut sieltä takaisin vähintään uudestisyntyneenä. (Julkaisen postauksia sitten jälkikäteen ajastettuna, kunhan saan hommat toimimaan.)

Koska tiedättekös mitä? Tätä minä todella tahdon tehdä. Olen lukenut kaikki postaukseni läpi ja oma epävarmuuteni vähän hävettää (mietin liikaa), mutta juuri silloin, kun jotain tahtoo oikein kovasti, juuri se tuntuu kaikista vaikeimmalta ja pelottavimmalta. Mutta ainakin nyt tiedän, että bloggaaminenkin sujuu parhaiten, kun sen tekee rehellisesti ja rennosti. Turhia miettimättä.

Vaikka olen viime päivinä ollut aivot narikassa enemmän kuin koskaan (viimeksi olin näin onnellinen vuonna 2010, jolloin todella tein kaiken juuri niinkuin itse halusin), mielessäni on ollut eräs ajatus. Se on ajatus, joka on päässäni joka aamu heti ensimmäisenä, kun herään.

Jokainen päivä on lahja. 

Ja yksinkertaisin tie onneen on kiitollisuus. Siksi tahdon vain bloggailla kaikesta kivasta pienestä ja hyvistä asioita. Tahdon muistaa kaikesta paskastakin vain hyvät puolet, lisätä hyvää elämääni entisestään ja olla kiitollinen ihan jokaisesta päivästä.

(Katsotaan, iskeekö elämän realiteetit sitten, kun rahat loppuu...)

Tänään olen esimerkiksi kiitollinen siitä, että on taas noin upea ilma ja että eräs kaverini opasti minua alkuun tässä tulevan pro-koodarin urallani ja sain muokattua blogitekstin riviväliä väljemmäksi. Ou jeah.

Niin, että onneksi

hullulla on halvat huvit :)

Puhelimen toisessa päässä äiti kysyi, olenko juonut viiniä

Tänään olen ollut juuri siellä, missä olen halunnut. Yksin ja yhdessä. Syönyt pistaasipähkinöitä rannalla. Hymyillyt vaan, ihan hölmönä. Niin, että naamaan saattaa huomenna sattua.

Tällä kertaa kertokoot yksi kuva (jonka laadun blogger tosin tuhosi, mutta en jaksa korjata asiaa) ne loput tuhat sanaa. Minä olen tänään mielummin vain hiljaa :) En edes yritä etsiä tunnelmiin sopivaa kappaletta. Hiljaisuus on nyt paras.

Kesäkauden avajaiset

Ahihi.

Nyt on kesä korkattu, grillailtu ja ääsiä Alexian tanssilattialla sheikattu. Koko tapahtumasta, illasta tai päivästä minulla ei kuitenkaan ole näyttää kuin nämä muutamat kuvat automatkalta. (Niin ja nuo ylläolevat kuvat, jotka yrittävät demonstroida päivän asua.) Koska moottoritiellä matkalla Helsingistä Loviisaan ei paljoa ole nähtävää, kuvailin mielummin laukkuani, kenkiäni ja eväitäni.

Siiderillä oli niin söpö etiketti, etten voinut sitä vastustaa. Sisältö sinänsä ei ollut kummoistakaan. Huom. radiokanava! Ne ketkä tätä väliä ajalevat tietetävät, että Porvoon kohdalla on kuitenkin parempi vaihdaa CD-levyyn ja se oli tietenkin The Ark. Takaisin tullessa soi sen sijaan Pelle Miljoona.

Näiden kuvien välityksellä voitte kuvitella minut rehvakkaasti istumassa pelkääjän paikalla (autossa, jota minä yleensä ajan). Laulamassa The Arkin "tahtiin" kovaa ja korkealta. Ja nauramassa vielä kovempaa. Ja miettimässä, kuinka ärsyttävä ja vaikea minäkin osaan välillä olla.

Porkkanapiirakka, hyvät kahvit ja ihanat ihmiset pelastavat kuitenkin päivän kuin päivän ja pyyhkivät mielestä huonosti nukutut yöt. Mieli täyttyy ihmetyksestä ja kiitollisuudesta.

En pistäisi pahakseni, jos tämä kesä olisi myös tällei villi ja vapaa. Vähemmän neuroottinen ja ahdistunut. Enemmän rohkea ja spontaani. Sellainen, että olen heti valmis matkaan, kun vain pyydetään. Ja ennen kaikkea, että oppisin itsekin ihmisiä matkaani pyytämään.

Railakasta viikkoa kaikille!

Ennustuksia

Tämä kesä olkoot suloinen ja vadelmanpunainen!

Näissä askel käy kevyesti ja kauniisti. Tykkään näistä ihan hurjan paljon! En voi kuitenkaan sille mitään, että jälkikäteen aloin miettimään, kävisikö askel vieläkin kevyemmin, jos olisin ostanut Tomsit..? Sijoittamalla muutaman kympin enemmän kenkäostokseeni, myös joku lapsi kehitysmaissa olisi saanut kenkäparin. Klassikkomallin lisäksi Tomsilta saa myös balleriinoja ja kiilakorkosandaaleita. Oikeastaan, nyt kun noita tarpeeksi kauan aikaa tuijottelin, voisin haluta ihan minkä tahansa mallin.

Noh.. ehkä ensi kesänä sitten, vagabondien hajottua..

Vaikka omaa elämääni en osaa ennustaa edes viikolla eteenpäin ja keskityn mielummin vain tähän hetkeen, hiusrintamalla ennustan kuitenkin, että vanha kunnon siksak-jakaus tulee tekemään vielä comebackin. Syksyllä ehkä terävänä ja tarkkana, kuin ysärin lopussa konsanaan. Kesällä coolein siksak-jakaus on kuitenkin tuulentuivertama ja sotkuinen.

F R E E D O M

Tänään, jos koskaan, luulisi minun aloittavan aamuni jollain hullulla biletykityksellä.

Mutta ei. Aamulla päässä alkoi soimaan tämä

Aaaaaah, fiilis on mahtava. Kevyt. Raikas.

Olen vapaa. Tekee melkein mieli siivota joka kaappi tyhjäksi kaikesta turhasta.

Tänään en keksi yhtään syytä, miksi olisin onneton. Jos tahtoisin, voisin alkaa stressaamaan loppukesän toimeentulosta tai talomme julkisivuremontista.

Mutta en tahdo. Moisilla asioilla ei ole merkitystä. Ainakaan tänään.

Tänään ajattelin vähän lenkkeillä, tavata erästä ihanaa, maalailla vesiväreillä ja koodailla. Niin ja pyöräyttää viherpirtelöt ja tehdä ehkä jotain hyvää ruokaa itselleni. Tämä päivä on kokonaan mun.

Vesivärileikkien ja koodailun lopputuloksen näette ensi viikolla. Ahihi, olen innoissani.

Arvatkaa vaan, kuinka ihanaa oli muuten herätä tänä aamuna omasta sängystä neljän vuodesohvalla nukutun yön jälkeen :P